Tänään käytiin dokumentoimassa toista päivää jo Putsaarta. Saari sijaitsee Uudestakaupungista luoteeseen avomeren reunalla. Se on suhteellisen iso saari, mutta tämä ei ollut syy miksi me olemme inventoineet samaa saarta enemmän kuin yhden päivän. Syy on sen monipuolisessa historiassa, joka on jättänyt jälkensä maastoon.

Saaren mielenkiintoisin kohde on nk. Putsaaren piilokirkko. Oikeastaan kyse on alun perin satamalahteen rakennetusta kappelista, jonka pihan ympäri on rakennettu matala kivivalli. Paikalla seisoo hyvin yksinkertainen hirsirakennus kooltaan 4x5 m, joka eroaa mistä tahansa aitasta tai ladosta ainoastaan siksi, että siihen on tehty paanukatto. On itse asiassa mahdollista, että paikalle on siirretty talousrakennus, joka on otettu uskonnolliseen käyttöön. Mielenkiintoiseksi rakennuksen tekee sen ikä. Seinät ovat nimittäin täynnä kirjoitettuja ja kaiverrettuja nimikirjoituksia. Kävijät ovat tehneet paljon nimikirjoituksia 1800-luvulla, mutta jokaisella seinällä löytyy myös kaiverruksia 1700-luvun kaikilta vuosikymmeniltä. Vanhimmat löydetyt kaiverrukset ovat jopa 1600-luvun lopulta. Kirjoitukset paljastavat kappelin merkittävän vanhaksi puurakennukseksi Suomessa! Seinien valokuvaamisen jälkeen ilmeni , että niitä käsittelemällä saa esiin lisää kirjoituskerroksia joita emme huomanneet paljain silmin. Kuvia otettiin yli neljäsataa, joten edessä on mielenkiintoinen talvi niitä katsellessa!

Alueen maaston muodoista näkee miten täydellisessä luonnonsatamassa se on sijainnut. Nykyisin maankohoaminen on kuivannut lahden sisäosaa, mutta vielä joitakin vuosisatoja sitten se on ollut täydellinen suojasatama avomeren ja ulkoväylän tuntumassa. Ympäristöstä löytyi kivikompassi ja kummeleita sekä yksi iso kivipaasi, joka oli nostettu pystyyn osoittamaan lahden aukolle johtavaa reittiä. Nämä löydöt vahvistavat käsitystä siitä, että paikalla on todellakin ollut vanha satama.

Tämän lisäksi olemme dokumentoineet vanhan optisen viestintäaseman ja useita 1930-1940 luvun kivilouhoksia, jolloin Suomen kiviteollisuus oy:llä oli kivilouhoksia saaressa. Putsaareen pääsee jopa vesibussilla nykyisin, joten kaikki tämä kiinnostava kulttuuriperintö on nykyisin suhteellisen helposti saavutettavissa.

Merimerkki siellä, merimerkki täällä, merimerkki tuolla!

Selkämeren kansallispuistossa on liikuttu läpi vuosisatojen ja aina on tarvittu apuvälineitä navigointiin karikkoisissa vesissä. tätä varten on rakennettu kummeleita, joita me löydämme tänä päivänä runsaasti inventoinnissamme. Tänäänkin kuului radiopuhelimesta Tuomon tokaisu "taas yksi merimerkki". Välillä niitä tosiaan tuntuu löytyvän samasta luodosta valtavan paljon. Me kuitenkin olemme päättäneet paikantaa kaikki eteemme osuvat ja olemme kehittäneet keskenämme hyvin nopean ja tehokkaan dokumentointimenetelmän.

Kysymys kuuluukin miksi yhdellä luodolla voi olla toistakymmentä merimerkkiä. Syitä on tietenkin monia; Osa on varsinaisia kummeleita, jotka on rakennettu väylämerkeiksi, kun taas osa on väylämerkkien suuntamerkkejä nk. jäniksiä. Nämä ovat kooltaan paljon pienempiä. Tämän lisäksi vaikuttaa siltä, että varsinkin rantautumis- ja satamapaikkoina käytettyihin kohteisiin liittyy suuri määrä merimerkkejä, jotka usein osoittavat paikan tai jopa parhaan sisääntulolinjan. On myös selvää, että merimerkeissä löytyy useita eri tasoja. Löytääksemme näitä ajallisia ja funktionaalisia tasoja paikannamme, kuvaamme ja kuvailemme kaikki käytöstä poistetut merimerkit, jotka tulevat vastaan. Tämän jälkeen alkaa vasta varsinainen työ, jolloin paikkatietoanalyysillä pyrimme löytämään mahdollisia ajallisia eroja ja ehkä sieltä voi löytyä väyliä, jotka ovat kadonneet tänä päivänä!

Vähä-Haurunen 09.07.20011 Henrik Jansson

Krooklopeissa 07.07.2011. Henrik Jansson